Me ollaan tavattu viime aikoina monta kiinnostavaa tyyppiä. Nimittäin kun ollaan parvekkeella istuessa (no onhan ne Puolan-tuliaiset pakko käyttää loppuun ennen hätiköityjä päätöksiä) tutkiskeltu vastapäisen talon asukkeja. Ylhäällä ja oikealla elelee tärkein kamumme eli Telemies, jonka television turvallinen valo kajastaa koti-iltoihimme kuin turvan tuova majakka. “Telemiehen luona kajastaa, valtakunnassa kaikki hyvin”, tapaamme tällöin sanoa.
Telemiehestä vasemmalle ja alas, niin pääsemme kämppisten, Datismuijan ja Verhonaisen sekä vaihtuvien miesten asuntoon. He ovat alkaneet vetää verhoja kiinni kun viattomat kasvomme siirtyvät parvekkeen puolelle. “Aika pientä”, sanoisi tähän Kumman kaan Ellu. Yhä alaspäin, niin kohtaamme Mummon kasvot. Hän istuu parvekkeella säästä piittaamatta rööki ketjussa huulessa. Emme tule kovin hyvin toimeen.
Mummon alapuolella asuu uusin tuttavuutemme: Uusi mies. Hän viihdyttää iltojamme jumppailemalla asunnossaan, joka on hetki sitten tapahtuneen muuton vuoksi vielä tyhjillään. Hän saa velttoihin viikonloppuihimme ryhtiä: jos tuo jäbä tuolla jumppaa niin emmekö mekin voisi alkaa vaikka tiskata? Ja niin tapahtuu.
Kuten voi huomata, naapureillamme on meihin suurempi vaikutus kuin he ehkä itse osaisivat kuvitellakaan.
Koti-iltatunnelmista surullisempiin uutisiin: Cody Chesnutt, tuo suloääninen hiphopirstailija, on luonut valoa elämäämme täällä Germaniassa. Kohtalon ivasta kuulimme tänään, että pitkään hiljaiseloa viettänyt Cody aloittaa kiertueen. Ollen keskiviikkona Suomessa. Suomessa. Ja me olemme täällä. Anteeksi mitä?
Tästä sydämistyneenä kävin poimimassa aamupäivällä bongaamastani kaupasta moottoroidun discopallon. Sain kaupan päälle kupin kahvia ja silittää koiraa. Koirapelkoni on hälventymässä. Ahdistukseni Codysta kaikkosi hetkeksi. Koiran ja discopallon (moottoroitu) avulla? Huhhuh. Tilanne on pahempi kuin luulinkaan. En puhu nyt discopallosta.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen