Viime päivinä on ollut vihdoin koti-ikävä. Sen on aiheuttanut ainakin surulliset uutiset kotoa, sekä täällä vellova terroristiuhka. Uutispimennosta vapautuminen samalla sekä vapautti että aiheutti hämmennystä, kuten tiedon luonteeseen kuuluukin.
Olimme täysin tiedottomia siitä, että Berliiniin odotetaan useita al-Qaidan terroristihyökkäysten sarjoja marras-joulukuun vaihteessa – eli ensi viikolla. Pitäisikö meidän nyt pelätä? En tiedä.
Muuten tylsyysviikko on jatkunut teeman mukaisesti, sairastuin kämppikseni ohella itsekin. Budjetti pysyy kummasti aisoissa kun ei poistu kotoa viiteen päivään. Moabitissa on kyllä ihan hyvä olla – toisin kuin eräs arrogantti ranskalainen kerran väitti. “There’s east, there’s west… And then there’s Moabit. It’s nothing. Nobody lives in Moabit.” No, me asumme.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen