Tänä aamuna eteisessämme odotti harava. "Morgen", se sanoi. En välittänyt siitä, vaan hain keittiöstä nektariini-villiappelsiinijogurttia. Parvekkeen ovi oli kiinni, avasin sen saadakseni hieman raikasta ilmaa. Kynttilät olivat palaneet yöllä loppuun. Tiesin että tulisin vielä kohtaamaan töykeyteni, ikään kuin maksamaan siitä, pahoittelemaankin, katumaan. Harava odottaa eteisessä yhä. Minun täytyisi vastata sille jotakin.
Ehkä odotan huomiseen.
Luulen, että se jaksaa kyllä odottaa.
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen