Matka alkoi Berliinin Hauptbahnhofilta, josta selviydyimme Frankfurt Oderiin (ei se oikea Frankfurt) hämmentävän lyhyellä junamatkalla. Keskustasta löysimme sillan, jonka ylittämisen jälkeen tupsahdimme Puolaan, Słubicen pikkuruiseen kylään.
Puolan puolella kohtasimme vaikeuksia kielimuurin johdosta, mikä herätti keskuudessamme tervettä ja rakentavaa pohdintaa kielen rajoista ja kieli-identiteetistä. Jotakin olemattomasta kielitaidostamme oli kuitenkin jäljellä: dziękuję!, prosze dwa piwa a kawa sekä dzień dobry tulivat kuin vanhoilta tekijöiltä.
Olut virtasi ja olimme onnellisia, kunnes tajusimme yliarvioineemme rankasti zlotin kurssin. Loppurahat piti ahkerasti käyttää mm. tuliaisviinoihin. Vodkaturistina olo oli epämiellyttävää ja rakensi synkän muurin meidän ja kaupungin ihmisten väliin. Pääkadulla vaalipropagandaa suoltava (jostain syystä puolan kielen ymmärryksemme taso vaihtelee suuresti) videotaulukin heristi meille sormeaan. Hyväksi onneksi kaikki tämä meni oletetun saksalaisuutemme piikkiin, oikea kansallisuutemme ei missään kohtaa paljastunut. Lopulta katsoimme parhaaksi poistua takaisin Saksaan ennen kansainvälisiä selkkauksia.
Berliiniin päästyämme olo oli voittamaton: takaisin kotona! Onnellisuus vaati hieman tanssimista. Aamulla herättyäni ulkona näytti tällaiselta:
Puola oli tuottanut pienille mielillemme liikaa uupumusta. Oli jo ilta.
Ensi viikolla aiomme elää terveellisesti, lopettaa oluen juonnin, käydä aikaisin nukkumaan, vältellä Puolaa, urheilla, olla kiroilematta ja kirjoittaa esseitä - siis sitä kaikkea, jota tasapainoinen elämä vaatii ollakseen täysipainoista. Sitä ennen teen toivioretken kylpyhuoneeseen kurkistamaan, minkä värisen hiusvärin olen polskien ohjeilla onnistunut taikomaan. Menihän niitä zloteja muuhunkin kuin Zubrowkaan.
Kirjoittaja asuu Berliinin noloimmalla alueella ja aikoo taas lopettaa tupakanpolton.
Loistavaa! Sama keli Oderissa kuin mulla aikoinaan.
AntwortenLöschenErno